Karkkitakki valmistui vihdoin viimein. Mutta takki oli kyllä odotuksen arvoinen, se on suorastaan ihana! Takissa osui kaikki kohdilleen; väri, lanka ja malli. Lankahan tässä on Samosta, jota olen aina tykännyt neuloa; paksuhko puuvillasekoite, joka ei turhia halkeile ja paksuuden ansiosta valmistakin tulee nopeasti. Tässä kohdassa näsäviisaampi saattaisi tiedustella, miksi viime kesän viileneviin iltoihin tarkoitettu takki valmistui vasta nyt, jos lanka kerran on niin neuloutuvaa. Niinpä, mutta ei se silti itsekseen vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan sullottuna valmistu.

Arvioidun valmistumispäivän siirtymisestä aiheutui se, mikä lasten vaatteiden kanssa on niin surullisen tavallista: se jäi pineksi. Onneksi tämä äiti-immeinen oli ollut tätä neuloessaan sen verran järjissään, että vartalo-osa oli vielä hyvinkin käypä ja ainoastaan hihat vaativat pientä työstöä. Eli ei mitään hätää, poikki vain ja muutama raita neulottiin ylösalaisin. Ja läpi menee kuin väärä raha.Itse olisin tehnyt hihojenkin resorit pinkillä, mutta käyttäjä halusi ne vihreiksi, joten sillä mentiin sitten. Jospa vaikka kelpaisi käyttöönkin sitten.

Malli: oma
Lanka: Samos
Puikot: 4,5 mm
Kulutus: 272 g
Koko: 104 -110 cm

Meillähän on ollut jo pidempään ongelmia saada itse tehtyjä vaatteita pitoon. Niitä kyllä suunnitellaan ahkerasti ja niiden valmistumista seurataan silmä kovana, mutta valmiina ne ei enää kiinnostakaan. Siinä vaiheessa tuppaa hermo menemään ja vannon etten ikinä enää tee neidille mitään. Eikä mene kovin kauaa, kun me jo suunnitellaan seuraavaa projektia ;)

Nyt seuraava projekti onkin jo selvillä, torstaina lähettivät tarhasta neidin kautta terveiset, että isompi villapuku pitäisi neuloa, kun vanha on kuulemma kittana. No onhan se, en mä sitä yritäkään kieltää, mutta kun ei ole kiinnostanut. Nyt sitten olisi aika kiinnostua. Kyllä mä jo syksyllä aloitin uutta pukua ja se tulikin lähes valmiiksi, mutta kun sitä sovittelematta ja silmämääräisillä mitoilla neuloin, niin siitä tuli suorastaan surkuhupaisa. Piiiitkät hihat ja lahkeet, mutta lyhyt ja tiukka vartalo-osa.

Nyt se raakile on purettu osiinsa ja vartalo-osaakin on edistetty varsin pitkälle. Tarkoitus oli saada se maanantaina päälle tarhaan, mutta ei ihan onnistunut. Valmistunee kuitenkin tänään, ehkä. Onneksi neidin sairastuminen antoi pari päivää armonaikaa, vaikka sekoittikin työjutut kertaheitolla. Oletteko muuten koskaan tehnyt jotain keskittymistä vaativaa, kuten palkkojen vuosi-ilmoituksia 4,5 vuotiaan seuralaisen kanssa. En kehoita yrittämään. Kyllä mä monta kertaa eilen toivoin, että toi kuume olisi tullut kunnolla päälle, niin että neiti makaisi vaan sohvalla lastenohjelmia tuijottaen, eikä tuollaisena pienenä lämpönä, jossa kyllä jaksaa touhuta koko päivän, vaikkei tarhakuntoinen olekaan.

No, niin nyt telkkarissa pauhaa Dora seikkailija ja mä alan tekemään töitä. Huominenkin menee nähtävästi kotosalla, koska lämpö ei tehnytkään katoamistemppua yön aikana, niinkuin hartaasti toivoin.

Ai niin, ja otsikko johtuu siitä, että olen yrittänyt vääntää tätä kirjoitusta jo perjantaista lähtien, mutta vuodatus ei ole ollut yhteistyöhaluinen..