Villareita, villareita ja villareita... Siinä vastaus, jos kysytään mitä olet neulonut. No, noita on mukava tehdä  kun valmistuvat nopeasti, ja pienimmät koot ovat niin suloisiakin. Jotain vaihtelua vaan kaipaa..

Tekaisin minä miehelle kämmekkäät, oli pojan lätkämatsiin kirjuriksi menossa ja piti pystyä kirjoittamaan. Perjantaina oli matsi ja kämmekkäät valmistui sunnuntaina, ei ihan valmistunut ajoissa, mutta muuten ihan pätevät. Lankana Turusta ostamani käsinvärjätty(?) merinovilla ja 2,5 puikot. Malli omasta päästä (ja siltä näyttää myös).

 

Sitten otsikon aiheeseen.. Sain taas postia Sny:ltä:

 Ihkut raitavillarit piiiiitkällä varrella (meni heti unisukiksi), pähkinäsuklaa-kahvia ja uusi neulelehti. Lehteä olin vilkuillut kaupassa, mutten ollut vielä raaskinut ostaa. Onneksi! Pitänee paneutua asiaan ajan kanssa, jossain välissä. Saatekirje oli kirjoitettu varsin osuvalle paperille, vai mitä sanotte?

Kiitos SNY:ni, paketti lämmitti sekä sisäisesti, että ulkoisesti.

Tämä paketti tuli tosiaan tiistaina ja keskiviikkona laatikkoon tupsahti nämä:

Lapasvaihdossa arpa suosi ja parikseni Miimun. Todella kauniit kirjoneule-lapaset, jotka pääsivät heti käyttöön torstaisella Tallinnan-matkalla.

Käytiin tosiaan torstaina naisporukalla Tallinnassa ja arvatkaapa mitä. Mä en ostanut grammaakaan lankaa tai hahtuvaa. Vaikka kävin Sada-marketin yläkerrassa kahdessakin puodissa hypistelemässä ja tarkoituskin oli lähtiessä ostaa. Mutta sitten tuli mieleen -10% projekti ja napsuttelu.

Ai mikä napsuttelu, no eksyin jonkun blogin linkistä ketunpää-tuotteen sivustoille ja  se siitä seurannut napsuttelu. Hups vain ja 550 g mohairia kotiutuu lähipäivinä.

En viitsi häpeääni kirjoitella tähän sen suuremmin, -10% rojektin edistymistä voi seurata tuolla lankavarastosivulla. Sen voin kertoa, ettei nyt mitenkään järin hyvin mene.

Lapasvaihtoon palatakseni, itse tein lapaset Sannalle.

Ja yllättäen hahtuvaa, tällä kertaa vaan huovutettuna:

Sitten narinaa:

Aino-langasta tekemäni liivi on lähes käyttökelvoton. Parin käyttökerran jälkeen neulepinta näytti siltä, kuin kissa olisi lutkuttanut sitä tuntitolkulla. Huomautettakoon tässä vaiheessa, ettei liiviä pesty tässä välissä ja että meillä ei ole kissaa. Pas*a nakki, harmittaa. Juuri kun mä ehdein ihastua tuohon lankaan ja olin jo suunnitellut vaikka mitä. Höh!!

Edellisessä postauksessa mainostetut ruskeat pitkät sukat menivät purkuun sillä sekunnilla, kun näin uuden Ullan Lumottaret. Jotka taas puolestaan jäivät syrjään, kun muistin ystävän pojan 2- vuotissynttärit. Synttärilahjaksi suunniteltu liivi taas lensi sivuun, kun ukko mainitsi niistä kämmekkäistä.

Kämmekkäät sentään valmistui, mutta pääsikö slipari niiden jälkeen takaisin suosioon? No ei tietenkään, minähän tarvitsen ehdottomasti Ruska sormikkaat palelevia sormiani lämmittämään. Nih.

Synttärit on perjantaina, joten eiköhän se liivi palaa työn alle piakkoin. Toivoa ainakin sopii! Entäs sitten ne sukat, baijerilaisista puhumattakaan?? No sen jälkeen, ihan pian.. ;).