Voi per***e. 

Tapahtui tänä aamuna: Päätin aloittaa lankavuoren louhimisen neulomalla kirpparilöydöistäni ihan peruskaarrokeneuleen. Luonnollisesti yhtäkään lankaa ei ole työhön riittävästi yksinään. Langat kuitenkin sointuivat (mielestäni) ihan riittävän hyvin yhteen, joten tästä johtuen neuleestani tulee nyt vihreä-sinapinkelta-raidallinen.

Lanka on vyötteettömillä vyyhdeillä, eikä ole aavistustakaan merkistä, mutta pääasiassa villaa tuntuisi olevan. Kerin sitten yhden vyyhdin kummastakin väristä. Langat tuskin ovat samaa merkkiä, tuntuvat erilaisilta käsissä, mutta paksuus on suurinpiirtein samaa luokkaa. Mallitilkku-sanaa ei tässä taloudessa yleensä käytetä, ja neuletiheys heitettiin lonkalta.

Ja eikun laskemaan silmukkamääriä. Yleensäkin malleja muokatessa ja ohjeen lankoja vaihtaessa lasken vain tarvittavat tiedot. Työn edistyessä kannan sitten laskinta mukanani huoneesta toiseen ja mutisen puoliääneen silmukka- ja kerrosmääriä. En myöskään koskaan muista merkitä laskelmieni lopputuloksia muistiin, joten hihojen saaminen identtisiksi on toiveajattelua. "Sinne päin" vastaa hyvin todellisuutta.

Kun tarvittava silmukkamäärä on päätetty ja luotu, ja resoria neulottu n. 5 cm aloin tutkiskelemaan sisintäni, tarvitseeko resorin aivan välttämättä olla vähintään 6 cm. Olin siis jo kyllästynyt. Syvällisen painiskelun jälkeen päädyin tulokseen, ettei tarvitse. Viisi senttiäkin riittää aivan mainiosti. Heh!

Sormet syyhyten aloin pohtimaan raidoitusta, vaihdoin mallineuleen sileään ja silloin totuus valkeni. Sehän perk**e kiertää puikoilla. Että silleen. Hyvää päivää. ja kaikki muut mahdolliset manaukset vielä samaan hintaan. No ei kun puikko irti ja purkamaan. Tällä hetkellä olen pisteessä kun alan pohdinnan aiheesta tarvitseeko resorin aivan välttämättä olla vähintään 5 cm, miksei se voi olla ainoastaan 2,7 cm. Hmmm...

Onneksi illalla on rentoutumista tiedossa. Muutin marraskuussa takaisin kotikylään 13 vuoden poissaolon jälkeen ja sen myötä tavannut taas vanhoja ystäviä. Itseasiassa meitä on nyt muutaman kerran kokoontunut 5 mammaa lapsineen juoruamaan (siis anteeksi, vaihtamaan informaatiota) lähiaikoina olleiden juhlapäivien varjolla. Hassu sattuma muuten, että olemme kaikki aikoinamme muuttaneet täältä pois ja pikku hiljaa viimeisten 3-4 vuoden aikana kulkeutuneet takaisin.

Koska meillä kaikilla on lapsia, joista meidän typy on nuorin, on tapaamiset aina olleet varsin hmmm, miten sen nyt muotoilisi, no vilkkaita. Keskustelu tiloissa jossa on viisi aikuista naista ja parhaimmillaan 8 alle kouluikäistä lasta on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Näin ollen päätimme juhlistaa erään äidin syntymäpäivää, btw onneksi olkoon M, jos satut tätä lukemaan, lähtemällä mammaporukassa kaupunkiin syömään. Siis vain mammat, lapset hylätään täksí illaksi toisten hoteisiin.

Syntymäpäivät oli kyllä jo eilen, mutta eihän se ole kiva torstai-iltana lähteä ja lapsenvahtejakin on helpompi järjestellä viikonloppuisin. Meillä onneksi on isi kotona, joten ei tarvitse panikoida sen asian puolesta. Mutta mä oon ihan innoissani, nyt on käynnissä niin paljon kaiken näköistä häppeningiä etten meinaa nahoissani pysyä.

Täytynee lähteä tarkistamaan, onko postimies (itseasiassa täällä meillä -nainen) päässyt livahtamaan mun valvovan silmän alta. Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!