Siis meillä ei ole enää kameraa. Se sanoi loman aikana yhteistyösopimuksensa irti. Toisaalta eipä siitä ennenkään niin hirveästi iloa ollut, koska kuvia ei saanut siirrettyä tähän meidän pöytäkoneeseen. Miehen läppäriin kyllä, mutta harvemmin mä sitä konetta käytän.

Vienosti pyysin syntymäpäivälahjaksi mieheltä uutta kameraa, saas nyt nähdä miten käy.. Ja ei, en ole vielä vanhenemassa, synttäreihin on vielä pari kuukautta aikaa, mutta sillä kameralla alkaisi olemaan kiire. Puotiparkakin on ollut jo pari kuukautta täysin hylättynä tuon kuva-ongelman johdosta.

Sitten kun kuva ongelma on ratkaistu esittelen uusimman rakastettuni. Siis neuleen, ihanainen Kiri hailakan liilasta woolista. Aivan ihana. Ja ensimmäinen pitsihuivi, joka jäi itselle. Hamstrasin tuota woolia poistokorista, oli vissiin poistuva väri, tarkoituksena tehdä typylle neulesetti. No, villatakin väänsinkin, mutta reaktio takin saajalta ei ollut odotettu: heti kun takki tuli vain näkyviinkin, alkoi mieletön huuto. Sen johdosta housut jäivät neulomatta, ja mulla muutama kerä jämälankaa. Mikäpäs siinä, huivi tuli.Nyt tietenkin kelpaa jo villatakkikin ja hieman harmittaa, että ne setin housut jäi tekemättä.

Puikoilla kauan keskeneräisenä roikkuneet Lumottaret sukat päätyivät takaisin kerälle. En osannut ilmeisesti lukea ohjetta, vaan säärilisäykset lähtivät kulkemaan joka yrityksellä. Siis purkuun ja uutta yritystä Södera-sukkien mallilla, mutta pidempinä.