Viikonlopun aikana hieman järjestelin tavaroitani ja löysin muovikassin, jossa oli sekalainen mytty puodin villahousuista ylijääneitä merinoja. Värejä pystyy kuvaamaan termillä ”sekalainen seurakunta” ja yksittäiset määrät vähäisiä, joten pohdin hetken paiskaanko sellaisenaan menemään vai mitä?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nuukana luonteena en sitten raskinut, vaan sommittelin väreistä vähiten riitelevät yhdistelmät ja avot: tuloksena kahdet villahousut typylle.

 

 

Eipä nuo mitenkään kauniita ole, mutta ajaa asiansa. Hyvä näin. Käytössä olikin enää vain kolmet päälle sopivat ennen näitä. Nyt voidaan ottaa taas sisävaipat aktiivisempaan käyttöön. Ja kyllä, kyllähän ne kolmet riittää normaalikäytössä, mutta kyllästyyhän sitä katselemaan aina samoja.

 

Villareiden valmistuttua oli jäljellä enää pieni mytty sinistä ja vihertävän sävyistä. Näistä väänsin sitten kännypussin uudelle kännylleni. Vanhan kännykkäni kuorista oli pinnoite kulunut lähes kokonaan pois ja nyt uuden hommattuani ajattelin suojella tätä hieman paremmin, joten pussukalle oli todellinen tilaus.

 

Pussukka pyöri 60 asteen ohjelman koneessa, muttei huopunut suunnitelmien mukaan, joten on hieman suuri, mutta mahtuuhan kuulokkeiden johdotkin mukaan. Kiinnityssysteemiä mietin, mutta laiskuus yllätti ja löin vain Kam:in nepin. Pientä koristelua vaatisi, mutta menköön nyt noin, kunnes inspiraatio iskee.

 

Näiden jälkeen langat olivat kulutetut lukuun ottamatta n. <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />20 m pätkää, jonka kylmästi heitin roskikseen. Merinonjämät on nyt kulutettu, hyvä minä!

(hahtuvaa on vielä samanlainen jämäpussi jäljellä, mutta ei nyt mennä siihen asiaan)

 

Hyvää viikon jatkoa toivotellen,

Lastu