Edellisessä kirjoituksessa lupasin olla aloittamatta uutta neuletta ennenkuin toinen ikuisuusprojektiehdokkaista valmistuu. Sivuhuomautuksena todettakoon, että peite valmistuu todennäköisesti ensin. Suunnitelmat ovat vielä auki takin osalta ja se hidastaa nyt neulomista.

Tai no, kyllähän sitä vielä muutaman illan hyvinkin tikuttelee ennen kuin ollaan kainaloissa, mutta mutta. Ei nyt vain iske. Sitä paitsi peittoon varatuista jämistä loppui jo ensimmäinen väri ja se antoi uutta puhtia neulontaan, hetkeksi.

Kyllästyminen ajoi pohtimaan muita vaihtoehtoja ja niitähän olohuoneen lipastojen päältä löytyy. Mielenkiintoisimmalta vaikutti lokakuun lopussa Tallinnantuliaisina tuotu merinovillatopsi, joka olikin jo jonkin matkaa kiertynyt värttinän varteen joskus viime vuoden puolella.

Eikun jatkamaan.. Tällä kertaa muiden kuvista viisastuneena nypein lopputopsin etukäteen ohueksi hahtuvaksi saaden aikaan näin ihanan näköistä appelsiinivaahtoa.

Ja sitten värttinöimään, yöllä ennen nukkumaan menoa tilanne oli seuraavanlainen

Jaoin alkulangan kahden saumurilankarullan päälle ihan painon mukaan ja toivoin, että olisi suunnilleen yhtä paljon myös metreinä.

Aamulla kyllä pyörittelin mielessäni ajatusta, josko kehräisi valkoista Novitan hahtuvaista toiseksi säikeeksi näille määrän tuplaamiseksi, mutta ihanan pehmeän merinon sekoittaminen hahtuvaiseen ei sitten tuntunut järkiratkaisulta.  Joten päädyin kertaamaan kerät keskenään ja tuloksen näette tässä.

Jos ei huomioida hahtuvalla treenauksia, tämä on ensimmäinen kehräämäni lanka ja olen aivan täpinöissäni. Lanka ei ole tasalaatuista, mutta onneksi kertaaminen tasoitti suurempia paksuuseroja. Rullassa on 50 g ja noin 90 metriä.

Neitokainen halusi tästä paitaa itselleen, mutta selitettyäni ettei lanka mitenkään riitä paitaan, ehdotti kauluria. Olin kyllä suunnitellut tästä jotain pientä itselleni, mutta kai siitä voisi neidille kaulaliinankin tehdä. Onneksi ei halunnut tumppuja hiekkalaatikolle!

Varastossa on muistaakseni vielä samanlainen topsi punakirjavana, kunhan tuo isäntä poistuu rikospaikalta menen kaivelemaan josko löytyisi. Sen läsnäollessa kun ei kehtaa ihan joka jemmaa esitellä