Pääsiäinen hurahti neidin kaksivuotissynttäreitä valmistellessa ja juhliessa. Varsinainen merkkipäivä oli jo viime viikolla, mutta kaikessa viisaudessani valitsin kemujen pitopäiväksi toisen pääsiäispäivän.

 

Ajatuksen tasollahan idea oli hyvä, monta vapaapäivää aikaa siivoilla ja muuten valmistella. Toteutus ei sitten mennytkään ihan noin, laiskottelin ja tuudittauduin siihen uskoon, että aikaa on yllinkyllin.

 

Joten sunnuntai aamun sarastaessa talosta oli nipin napin alakerta raivattu ja imuroitu, sekä alakerran terassi siivottu. Edessä siis maanista leivontaa ja siivousta sisältävä päivä. Kaikki sujui kuitenkin varsin hyvin, jos unohdetaan että juoksin välillä lainaamassa naapurista leivinjauhetta. Joo, en sitten muistanut sitä tarkistaa ennen lauantaista kauppareissua.

 

Maanantaiaamuna kello herätti sitten viiden aikaan viimeisiin valmisteluihin ja kaikki olikin sitten kutakuinkin valmista ensimmäisen vieraan saapuessa hieman ennen kymmentä. Pidimme päivällä parin tunnin päikkäritauon ja sen jälkeen juhlat jatkuivatkin puoli kahdeksaan, jolloin viimeinen vieras lähti kotimatkalle.

 

Hauskaa oli, oli mukava tavata taas ystäviä ja sukulaisia isommalla joukolla, mutta päivä oli rankka. Onneksi näitä on vain kerran vuodessa!

 

Tein myös pahan taktisen virheen, joka aiheutti suurta stressiä nostaen leipomisvaatimukset aivan uusiin sfääreihin. Selailin leivontablogeja inspiraationlähteiksi lauantaiaamusella kaksivuotias (minä itse, minä tahdon, minä, minä, minä) sankari sylissäni ja eikös tuo pahalainen iskenyt silmänsä useammassakin blogissa esiintyneeseen prinsessakakkuun ja totaalisesti kadottamaani nallekakkuun. (Onnistuin sulkemaan selaimen nallekakun kohdalla ja etsin sen jälkeen sitä pari tuntia turhaan)

 

No, ”minä”hän tietenkin halusi sen jälkeen sekä nalle- että prinsessakakut ja ”äiti tekee”. Mulla tuottaa suurta ahdistusta jo täytekakun pohjan leipominen, joten en nyt suorastaan pomppinut innosta. Mutta niin kuin neidin saamassa lahjabodyssa lukee:”What baby wants, baby gets” ja lupasin yrittää. Ensi kosketukseni marsipaanin kanssa sujuikin pelättyä paremmin ja neiti oli tyytyväinen. Tuotosten kuvaaminen olikin sitten eri asia.

 

Pääpointtina näissä kakuissa siis ulkonäkö, ei maku. En voi sietää marsipaania ;)

Aamuisilla kaverisynttäreillä,siis mun kaverit, ei neidin ;) tarjoiltiin siis prinsessakakkua…

 

 

 

 

Rengasvuokaan tehty kakkupohja ei ollut korotuskerrostenkaan jälkeen tarpeeksi korkea Barbin mekoksi, joten siippa veti kylmästi jalat poikki polvien kohdalta. Jo istui. Yläosan päällystäminen oli tuskaa, kun marsipaani lipsahteli muovin päältä. Ei tullut hieno, ei edes siisti, mutta tyydyin säädylliseen.

 

Iltapäivällä tarjottiin sitten suvulle prinsessakakun jämien lisäksi nallekakkua. Kakku maistui ihan hyvältä, kunhan marsipaanin kaapi päältä pois ;) Nallekin näyttää ihan nallelta, kunhan katsoo suoraan edestä. Ei siis takaa, sivulta tai yläviistosta ;)

 

Tässä vielä lähikuva nallesta onnittelukukkineen ja lahjoineen..

 

Onneksi vuosi on kuitenkin varsin pitkä aika..