Meidän talossa siis.. Neiti lähti isänsä kanssa lätkätreeneihin ja mä jäin potemaan pikku nuhaa kotiin. Normaalistihan mä kökötän sen tunnin katsomossa ja yritän olla paleltumatta täysin, mutta tämän hetkisen olon ja huomisten odotettujen kaverisynttäreiden johdosta sain tänään armahduksen. No ei vaiskaan, mä viihdyn siellä katsomossa loistavasti neuleen kanssa samalla kun seuraan kuinka meidän lähes 4 v. opettelee luistelemaan takaperin tai muuta vastaavaa mun mielestä varsin absurdia tuon ikäiselle.

Mutta asiaan, tyynynpäällis-tilkut valmistui ja sain kulutettua langan niihin lähes kokonaan, elikäs 390 g. Kuvia seuraa, kunhan saan niihin tyynyt ommeltua. Materiaalitkin on valmiina, suunnittelen tekeväni tyynyt jostain vanhasta lakanasta ja vanhan sohvan muhkeat tyynyt on pyörinyt makkarissa jaloissa jo toista vuotta ihan vain päästäkseen luovuttamaan sisuksensa uudelle sukupolvelle.

Itse ompeluun päästään tosin vasta, kunhan edelliset ompelutyöt ovat valmistuneet (muuten ne vanhat ei valmistu koskaan) ja pääprojektina onkin tällä hetkellä uudet verhot olohuoneeseeen. Mutta mutta, seitsemän täyspitkää verhoa ripustuslenkkeineen alkaa jossain vaiheessa tympiä pahasti. No, kunhan neiti kotiutuu ja ollaan käyty kaupassa ja syöty, tuo projekti jatkuu. Se on siis meidän tyttöjen yhteinen projekti, mulla on koko ajan innokas apuri mukana.

Verhojen lisäksi pitäisi ommella yhdet fleecehousut. Takki on ollut valmiina jo tammikuusta, mutten ole antanut käyttä ennen kuin housut valmistuu. Olisi kiva saada nämä vielä tälle kevättalvelle käyttöön, ettei jää jo ennen valmistumistaan pieniksi.  

Mutta nyt vielä hetkeksi neulomaan, puikoilla on neuletakki typylle Novitan Marinesta ja enää toinen hiha jäljellä. Jos sais tänään tikuteltua vois hyvällä omalla tunnolla kaivaa rukin joulusäilytyksestä ja vähän surrauttaa silläkin.

Rentouttavaa viikonloppua!